keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Urheilufoorumi 2014


Osallistuin Srl:n urheilufoorumiin joka pidettiinn viime lauantaina Marina Congress Centerissä Helsingissä . Tapahtuma järjestettiin neljättä kertaa ja tämän vuoden teema oli menestyksen avaimet. Olin paikalla koko päivän kuuntelemassa erilaisia luentoja ja kaikki olivat erittäin hyödyllisiä.


Ensimmäiseksi olin kuuntelemassa Hollanin esteratsastusjoukkueeen kapteenia Rob Ehrensiä. Hän kertoi kaikesta mitkä vaikuttavat menestykseen ja menestyksen tekijöistä. Hän on itse kilpaillut 27 vuotta ja sen jälkeen keskittynyt valmentautumiseen. Ehrens valmensi ensin kaksi vuotta junioreiden ja nuorten maajoukkuetta, mutta nykyään valmentaa senioreiden joukkuetta.

Ehren painotti siihen kuinka tärkeää hyvä joukkuehenki on joukkuekilpailuissa. Heikompikin joukkue, jolla on huonommat hevoset voivat pärjätä joukkuekilpailuissa jos on vahva joukkuehenki. Ehren tekee aina itse joukkuevalinnat ja päättää mihin kisoihin kukin ratsukko lähtee. Jos on kahden vaiheella kumman ratsukon hän valitsee kilpailuihin, hän ottaa sen ratsastajan joka toimii paremmin joukkueessa. Mielestäni Suomessakin pitäisi kiinnittää tähän asiaan enemmän huomiota  koska kuitenkin se henkinen osa vaikuttaa kilpailusuoritukseen todella paljon. 

Hollannin joukkue voitti tänä vuonna MM kultaa
Hollannissa on nuorille ratsastajille oma Talent-ohjelma ja liitto auttaa lahjakkaita kilparatsastajia yhteistyöhön nuorten hevosten omistajien ja kasvattajien kanssa. Heillä on myös paljon isoja sponsoreita osallisena esim pankkeja. 
 Luento oli erittäin innostava ja hollannin valmennusjärjestelmä vaikutti monipuoliselta. Tosi hienoa kun niillä on sponsoroitu liiton ohjelma jonka avulla nuori lahjakas ratsastaja voi saada käyttöönsä nuoren tasokkaan ratsun. 


 Rob Ehrensin luennon jälkeen menin kuuntelemaan Psyykkistä valmennusta. Olen joskus liiton leireillä käynyt henkisessä valmennuksessa ja sieltä saanut jotain hyödyllistä tietoa mukaani, mutta täältä oppi myös uusia asioita! 

Siellä kerrottiin että Psyykkinen valmennus on tärkeämpi mitä korkeammalle tasolle mennään. Tunnetilat vaikuttavat lihasten toimintaan ja stressi ajatteluun. Kilpailun voittaa aina paras kilpailija, ei paras ratsastaja. Puolet suorituksesta tulee korvien välistä ja paineensietokyky pitää olla hyvä. Ratsastus on psyykkisesti vaativin olympialaji koska meidän kilpailukumppanimme on täysin ennalta arvaamaton. Meillä on myös rajoitettu treenimäärä tietyn hevosen kanssa ja kilpailurutiini ei yksin riitä henkisen suoritustason kehittämiseen. 
Oma sisäinen puhe on tosi tärkeä. Jokaisesta tilanteesta pitäisi löytää hyvät asiat, epäonnistumiset jättää taakseen ja ongelmat ratkaista ennenkuin niitä tulee. Tavoitteiden asettaminen on myös tärkeää, pitää osata sanoa mitä haluaa ja asettaa riittävän korkeita tavoitteita joita kohti tekee itsevarmana töitä.


 Tämän jälkeen menin hevosen peruskunnon rakentaminen- luennolle. Siellä käsiteltiin kaikkea mikä liittyy hevosen peruskuntoon, joista osa olikin jo tuttua. 

Päivän lopuksi oli jokaiselle omalle lajille lajiseminaarit. Itse olin kuuntelemassa Esteseminaaria. Aisa Aarnio-Wihuri aloitti sen kertomalla tulevan kauden toimintasuunnitelman. Vuonna 2015 panostetaan enemmän osaamiseen eli järjestetään erilaisia klinikoita ja valmennuspäiviä.  Myös kilpailutarjontaa ja koulutusta olisi tarkoitus olla enemmän hallikaudella.



 Tämän jälkeen siellä oli saksalainen ratamestari Stefan Wirth kertomassa modernista radan rakentamisesta. Asiaa tuli paljon mys nuorten hevosten radoista ja sitä oli mielenkiintoinen kuunnella koska olen koko kauden kiertänyt nuorten hevosten luokkia. Nuorten hevosten radoissa on tärkeää säilyttää hevosen luonnollinen liike.  Nuorten hevosten pitää saada paljon hyviä kokemuksia, kilpailut ovat aina koulutusta varten.  Hevosta ei saa kuitenkaan suojella, vaan sen pitää tehdä virheitä ja nähdä uusia asioita, kuitenkin hyvällä tavalla. Uusinnat, jossa virheet ja aika ratkaisevat eivät ole nuorille hevosille hyviä koska ne saavat ne kiirehtimään. Asia joka jäi mieleeni oli, että jokaiselle nuorten hevosten ikäluokalle pitäisi olla oma rata. Suomessa meillä 5, 6 ja 7-vuotiaat hyppäävät useimmiten saman radan eri korkeudella vain ja tähän perusteluna on, että ei ole riittävästi aikaa muuttaa rataa. Tämä tarkoittaa, että joko 5-vuotiaat hyppäävät liian vaikean radan tai 7-vuotiaat liian helpon.
Wirthin mukaan ratamestarin pitäisi osata muuttaa rataa pienillä muutoksilla jotta eri-ikäisille hevosille saataisiin eri radat.

Wirth kertoi hevosurheilun muuttuneen hyvään suuntaan.
Kilpailuja ja näytöksiä on koko ajan enemmän. Mediakin on muuttunut hevosurheilussa. Tuloksia on helpompi seurata ja  tiedotteet kulkevat paremmin internetin välityksellä.  Sponsoreita on nykypäivänä enemmän ja sponsorit  haluavat  huomiota ja näkyvyyttä kisoissa. Kilpailuissa pohjat ovat parempia ja niitä osataan huoltaa paremmin. Ratsastajat ovat taitavia, hevoset on ratsastettu paremmin ja GP-luokissa näkee nuorempia hevosia.  Kilpailuissa on koko ajan suuremmat rahapalkinnot. 





 Seminaarin lopuksi Aisa Aarnio-Wihuri kävi läpi vuoden 2015  kilpailukalenteria.  Kilpailuja on tarkoitus laittaa tasaisesti koko ulkokaudelle ja ympäri maata. Päällekkäisiä kilpailuja saa pitää ja jokainen järjestä saa pitää vähintään yhdet kilpailut. Kansallisia kilpailuja on haettu noin 75 kpl. Kilpailusääntöihin on tullut muutoksia.  Rataan saa tutustua vasta sitten kun se on kokonaan valmis. Poneja saa sijoittaa luokan alkuun sekä loppuun, mutta sarjavälit poneille on muutettava aina. Yli 18-vuotiaat saavat mennä omalla vastuulla palkintojen jaon ilman kypärää.  Lopuksi oli vilkasta keskustelua uudesta kilpailujärjestelmästä.

Oliko teistä kukaan paikalla kuuntelemassa, mitkä asiat jäivät teidän mieleen? :)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kauden viimeiset kilpailut ja Andylle hyvästit

Taas on yksi kausi takana ja talvi edessä. Viimeiset kilpailut olivat viime sunnuntaina Tampereella. Pantsun valmennuksia on ollut paljon joten kotona olemme pääasiassa keskittyneet sileällä työskentyleen ja hepat ovat saaneet kuivilla ilmoilla maastoilla paljon.

Ensimmäiset syksyn Piian treenit olivat ypäjällä jossa olimme vain candyllä. Seuraavassa valmenuksessa kävimme vain yhtenä päivänä Pepen kanssa ja siellä otimme sen ensimmäiset pienet hypyt neljään kuukauteen. Sen jälkeen Pepen kanssa mentiin normaalisti ja alettiin pikkuhiljaa hyppäämään isompia ratojakin. Ennen hihsiä olin hyppäämässä yhtenä päivänä wisteillä Piian valmennuksessa molemmilla hevosilla. Pepe hyppäsi vähän pienemmän radan koska ja Candy teki kunnon viimeisen treenin ennen kisoja.  Candy oli vähän hermostunut ja hyppäsi huonosti esteet jotka olivat ihan kiinni seinässä tai hypättiin niin, että seinä oli suoraan esteen takana. Piia kuitenkin sanoin tämän olevan ihan normaalia nuorelle hevoselle ja minun pitää olla vain tarkempi etten itse tee siitä suurempaa juttua. Kolmoissarjat olivat myös Candylle hankalia, onhan se mennytkin niitä vasta muutaman kerran. Sisälle se tulee normaalisti mutta b-osalla se jännittyy huomatessaan, että siellä on vielä yksi este.. Onneksi talvella on aikaa harjotella :) Pepe hyppäsi tosi hyvin ja meni kaiken ongelmitta. Hirveästi sillä ei voinut tehdä koska kuntokin oli vielä tuolloin aika huono.












Helsinki International Horse Show:ssa hyppäsin vain Candyllä. Menimme torstaina ja perjantaina 6-vuotiaiden luokat. Emme jääneet yöksi koska meidän tallilta ei ollut pitkä matka jäähallille. Candy käyttäytyi tosi hyvin, vaikka tämä olikin erilainen kisapaikka. Ratsastaessa se oli kuitenkin normaalia jännittyneempi ja pelkäsi verkassa tosi paljon sitä isoa valo taulua.. Areenalla nuoret hevoset saivat käydä tutustumassa ja se varmasti auttoi monien kohdalla paljon. Torstain laatuarvostelussa Candy teki hyvän tasaisen nollaradan, jolla ei oikeastaan ollut mitään merkitystä. Pisteitä annettiin hevosen ratsastettavuudesta ja hyppy tyylistä. Ratsastettavuudesta saimme 8 johon olin tyytyväinen koska se on asia johon voin itse vaikuttaa eniten. Hyppy tyylistä saimme vain vähän päälle 6 pistettä, johon olin taas tosi pettynyt vaikka tiesin ettei Candy tee vaikutusta tuomareihin kun se on kuitenkin vielä niin keskeneräinen eikä hallitse kroppaansakkaan kunnolla. Kuitenkin hyvillä mielin lähdin perjantaina radalle koska Candy tuntui keskittyvän hyvin. Perjantaina oli sitten aikaratsastusluokka ja vähän ahnehdin ja ratsastin liikaa aikaa, jolloin saimme kaksi puomia alas. Omia virheitä olivat, olisi pitänyt ratsastaa rauhallisemmin ja tarkemmin eikä ajatella liikaa aikaa. Candy suoriutui hienosti kisoista ja olen siihen ylpeä vaikka omassa ratsastuksessa paljon parannettavaa..




Hihsin jälkeen treenit jatkuivat normaalisti ja Pepekin pääsi kaikkiin valmennuksiin mukaan. Portugalilainen Manuel joka on aiemminkin minua valmentanut kävi nuuksiossa valmentamassa muutaman kerran. Pepen kanssa keskityttiin vaan saamaan se hyvin pohkeen eteen mutta samalla että se pysyisi kasassa ja laukka mahdollisimman helposti säädettävissä. Se hyppäsi super hyvin pitkästä aikaa vähän isommankin radan.
Candynkanssa harjoiteltiin takapään tekniikkaa ja sitä tehtiin kavalettien ja isomman ristikko okserin avulla. Muutaman hypyn jälkeen Candy alkoikin tosi hyvin avaamaan takaa.
Tässä on yksi video pepen radasta puhelimestani eli laatu ei ole mitenkään hyvä.



Hallimestaruuksien meidän piti lähteä molempien kanssa, mutta mukaan lähtikin taas vain Candy. Pepen kavio oli edellisenä iltana haljennut sen verran pahasti ettei seuraavana päivänä liikkunut normaalisti. Pitkän tauon jälkeen saimme juuri sen kuntoon ja pääsin valmentautumaankin ja nämä olisivat olleet ekat kisat tauon jälkeen.. Ei huonompi tuuri voi olla. Toivottavasti sen saisi edes kuntoon ennen ensi kautta! Candy oli ratsastaessa tosi hyvä ja radallakin meni alku radan super hyvin. Viimeisellä linjalla meillä tuli sitten kaikki alas.. Candyn keskittyminen vähän herpaantui enkä saanut sitä riittävästi takaisin. Ne olivat meiän tämän kauden viimeiset kisat ja mua harmitti niin paljon kun ei saatu Pepeä kisoihin mukaan.

Andy lähti eilen Saksaan. Se myytiin sinne viime viikkolla ja sai nyt jo kyydin. Me ostettiin se sieltä 4 vuotta sitten ja nyt se pääsee takaisin sinne. Sinänsä harmi, että molemmat poneistani myytiin ulkomaille enkä pääse samallailla niitä seuraamaan, mutta andy ainakin sai tosi hyvän kodin ja siitä olen niin onnellinen :') Andy on ollut mulle aina kaikki kaikessa ja olen tosi kiitollinen että sain kilpailla sellasella opetusmestarilla mitä andy oli. Andyllä on ollut niin suuri vaikutus mun harrastukseen enkä ois ikinä kehittynyt tässä lajissa kenenkään muun kanssa samallailla. Ponia tulee niin kova ikävä! 










My love